Unohdan aina miksi vihaankaan vapaita viikonloppuja. Niitä ei kovin usein ole, ja kun on pari kuukautta joka viikonloppu ollut töissä tai muuten kiireinen, alkaa niitä kaivata. Mutta nyt taas muistan. Tätähän se on; nukun myöhään, harmittaa, ja liian myöhään alan kysellä kavereilta mitä ovat tekemässä.
Mummilla, poika- tai tyttöystävän luona, koulujuttuja, muita suunnitelmia. Katotaan illemmalla, aivan varmasti.
.
Loppujen lopuksi suurin syy taitaa olla se että se yksi henkilö olikin kehittänyt muuta tekemistä. Vaikka oltiin puhuttu että mentäisiin viikonloppuna kuvaamaan. Eihän me mitään oltu sovittu, oletin vain ja näin kävi taas. Oli niin nätti sääkin. Mutta ei, hän menee perheensä kanssa katsomaan taitoluistelua. Ja olen niin varma, että kamera on mukana, ja sitten se laittaa ihania kuvia Facebookiin. Juuri siitä asiasta mitä olen halunnut päästä kuvaamaan jo jonkin aikaa. Kesällä iski hirveä hinku lähteä kuvaamaan urheilua, ja erityisesti jalkapalloa tai luistelua. Miten näin nuorena voikin olla näin katkera.
Noh, usein en saakaan aikaiseksi. Lähdin sitten yksin ulos kuvaamaan.
Meidän metsässä syksy ei ole erityisen kaunis. Puut ovat joko kaljuja tai vielä vihreitä. Aurinko pilkisteli pilven takaa, mutta piiloutui aina juuri kun ei olisi tarvinnut. Ja siellähän se sitten pysyi kunnes kävelin kuvauskohteeni ohi.
Yritin tukahduttaa harmistusta kävelemellä hitaasti ja sitten rivakasti. Sillä vaan ei ollut aikomustakaan jättää minua rauhaan. Ajatukset kiusasivat koko matkan, ei tää voi näin jatkua. Onko vika mussa?
Suurimmaksi osaksi juu. Mutta ei kai kokonaan? En haluaisi uskoa.
Vastauksia ei ole, ajatukset on turhia. Samat asiat pyörii päässä eikä tästä tule taas mitään. Kello on liikaa, kohta voisi lähteä juoksulenkille, jos se vaikka saisi ajatukset pois. Pitäisi aloittaa harrastus. Joku fyysinen, rasittava, jos se vaikka auttaisi.
Kuusi viikkoa aikaa päättää tulevaisuudesta. Loppujen lopuksi päätöksen teko tuskin vie montaakaan päivää, kun vaan todella miettisin asiaa. Mutta en saa aikaiseksi, pelottaa. Mitä jos valitsen väärin? Tarkoittaako se merkityksetöntä, stressaavaa ja ikävää loppuelämää? Ehkä, ehkä ei.
-Parvo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti